Terveisiä taivaasta

eilen luin liikaa juttuja jotka takoi (energiana) sydämen vajetta, ja mä tunsin kun sain takasin pimeän naurun energian — pahan sydäntä, uskoa pimeään karmaan.

meille on siis avattu energiaa niin että aistin tuon naurun sellaisena sadunomaisena buahhaana, mikä näin kirjoitettuna tuntuu tosi koomiselta kuvaukselta: se on siis katkera kylmän kohtalon nauru. sydän itki.

pikkuenergia meinas että jos vibotan lisää pimeää niin nää alkaa esittää et alienit kostaa mulle unissa.

”rupesit vaan liikaa olemaan ihminen”, tuumi tuo pikkuenergia sitten ja katsoi viattomin silmin.

liekki tuli näköjään äsken istumaan ja katsomaan mua kun kirjotan. sain näyn sen olotilasta.
joku päivä tuossa se kiroili itekin sitä miten… tässä meidän, joutuu niin sohvaa halailemaan ja kuvittelemaan. minähän oon turhautunut samassa.

alkukuvan jokulintu liittyy: alkuaikoina yläkerrasta käsin puhuttiin mun ja 🔥:n sydänten haukoista, niiden sellaisesta luonnosta.